Kansallisdemokraattinen Puolue

From eRepublik Official Wiki
Jump to: navigation, search
Languages: 
EnglishIcon-English.png
SuomiIcon-Finland.png



Kansallisdemokraattinen Puolue

Unknown Party

Yhteisö
Valtio Flag-Finland.jpg Finland
Lyhenne KDP
Keskustelu Forum
Värit Sininen, punainen, valkoinen
Perustaminen 6th July 2009
Hajoaminen 15 February 2012
Politiikka
Eduskunta 0%
Seuraaja Sinivalkoinen Liitto
Suuntautuminen Center-Right
Ideologia Authoritarian

Kansallisdemokraattinen Puolue (KDP) on oikeistolainen ja kansallismielinen puolue Suomessa. Puolue on perustettu 6.6.2009 sen oikeistoradikaalin edeltäjän, Isänmaallisen Kansanpuolueen, seuraajaksi. Maailmankatsomukseltaan KDP:n on yleensä katsottu edustavan maltillista oikeistoa ja nationalismia, mutta sen jäsenistön parissa on laaja kirjo erillaisia painotuseroja. Puolueen keskeisiä teemoja vaaleista toiseen ovat olleet isänmaallisuus, yrittäjyys ja maanpuolustushenkisyys.

Kansallisdemokraattinen puolue on yksi eSuomen merkittävimmistä puolueista. Ennen maaliskuussa 2010 tapahtunutta venäläismiehitystä se oli 60-70 jäsenellään jäsenmäärältään eSuomen viidenneksi suurin ja paikkamäärältään eduskunnan suurin oikeistopuolue 7-9 paikallaan. Historiansa aikana se on ottanut osaa presidenttien Eriuksen, Gabriel Lavanchen, Avecin, Stogiksen, Muffe42:n, Ommin, Enwrathin, Jorma Ollilan ja Ollizun johtamiin hallituksiin. Yhteenmenoon puolue on istunut eSuomen hallituksissa Stogiksen hallituksesta lähtien. Tämän lisäksi useita kansallisdemokraattisia alivaltiosihteereitä on ottanut osaa hallitusten toimintaan. eSuomen poliittisen historian aikana kaksi tasavallan presidenteistä on ollut KDP:n jäseniä, Stogis sekä Ollizu.

Kansallisdemokraattisen puolueen historia

Isänmaallinen Kansanpuolue

Kansallisdemokraattisen puolueen edeltäjä oli Isänmaallinen Kansanpuolue, (myös Isänmaallinen Kansallispuolue), joka oli perustettu 6.12.2008. Sen keskushahmo oli puolueen perustajajäsen Vihtori, joka oli hyvin karismaattinen ja kokosi laajan kannattajajoukon taakseen. IKP kokosi sisäänsä useita erilaisia poliittisia suuntauksia, mutta puolueen yhteenpitävänä voimana olivat nationalismi, militarismi ja usko ulkoparlamentaariseen toimintaan. Kyseessä oli radikaali puolue, joka edusti eSuomen äärioikeistoa. Sen enemmän tai vähemmän julkisena tavoitteena oli myös perustaa Johtajan eli Vihtorin johtama fasistinen valtio.

Keväällä 2009 puolue joutui myllerryksen kouriin, kun sen toiminnan epämääräiset puolet paljastuivat. IKP yritti saada kultaa Latvian goonaamisella, mutta operaatio kuivui täysin kasaan asettaen IKP:n entistä naurunalaisemmaksi eSuomessa. Varsinainen pommi pamahti vapun aikoihin, kun julkisuuteen vuosi IKP:n puoluekokouksesta logit, joista selvisi Vihtorin kaavailleen IKP:n vihollisliittouma PEACE:n tuella tekemää vallankaappausta liberaalipiirien kaavaileman eSkandinavia-hankkeen kaatamiseksi. Kyse oli maanpetoksellisesta suunnitelmasta ja Vihtori joutui jättämään koko eSuomen. Tapahtumien aikaan ja niiden jälkeen yhteensä kahden kuukauden ajan puheenjohtajana toimi JokkeT, joka oli varsin epäaktiivinen.

IKP:n ongelmat olivat myös aatteellisia. Okkius Pyromaniuksen hallitus oli yllättäen aluevaihtelun kautta järjestänyt Karjalan eli Leningrad Oblastin eSuomelle, kuten myös Moskovan alueenkin. Karjalan hankkiminen eSuomelle oli IKP:lle ollut sen keskeinen vaatimus ja sanoma, joka oli populistisuudessaan vedonnut laajoihin kansanjoukkoihin. Samoin IKP vaikutti olevan umpikujassa, kun se ei onnistunut nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi ohi Liberaalin Edistyspuolueen. Puolue kävi muita puolueita vastaan totaalista sotaa, eikä sillä ollut mahdollisuutta saavuttaa luottamusta ja nousta merkittäväksi hallituspuolueeksi.

Puolueessa nousi pian sisäinen taistelu ns. uudistuslinjan ja "vihtorilaisten" välillä. Uudistuksellisten johtohahmot olivat Suojeluskunnan päällikkö Noplamodo sekä kansanedustajat Rauhamaki ja Stogis. Noplamodo hävisi kolmella äänellä puheenjohtajavaalit JokkeT:ta vastaan toukokuussa 2009, eikä uudistukselliset vielä päässeet valtaan. Lopulta toukokuun vaalien jälkeen tapahtunut IKP:n kansanedustajan Ganjawarriorin tekemä maanpetoksellinen presidentin impeach-äänestys antoi uudistuslinjalle osoituksen siitä, että puolue oli uudistettava. 16.6 Noplamodo valittiin murskaluvuin IKP:n puheenjohtajaksi ja puoluehallitukseen tulivat myös Rauhamaki ja Stogis.

Puolueen kannatus ja jäsenmäärä oli epäaktiivisuuden ja sisäisen hajoamiskehityksen myötä tippunut kuukausi ja vaali kerrallaan. Yllättäen kesäkuun lopun eduskuntavaaleja ennen Vihtori palasi eSuomeen ja lähti IKP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi epävirallisesti. Hän tuli valituksi ja perusti vaaleja seuraavina kahtena päivänä Kansallisen Korppipuolueen, mikä johti IKP:n vihtorilaisen siiven siirtymisen KKP:n riveihin. IKP:n puoluehallitus päätti 30.6 hätäkokouksessaan lakkauttaa IKP:n ja varmistaa uudistuslinjan politiikan jatkuvuus perustamalla 6.6 alkaen uuden Kansallisdemokraattisen puolueen. Uuden puolueen perustajajäsenet olivat Noplamodo, Stogis, Rauhamaki ja Keijo Kemmanen.

KDP:n alkutaival ja oikeiston sisällissota

15.6 KDP:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Stogis ja pian alkoikin ankara oikeiston sisäinen taistelu. Vihtorin KKP pyrki yhdistämään koko oikeiston taakseen presidentinvaaleissa, mutta KDP ei suostunut tähän. KDP aloitti taistelunsa olemassaolonsa puolesta, kun taas KKP pyrki kukistamaan vastustajansa. Vielä elokuussa Stogis onnistuu saamaan vielä tuolloin maltillista oikeistoa edustaneen Sinisen Puolueen taakseen presidentinvaaleissa, mutta siitä huolimatta SP:n ja KDP:n äänestäjien äänistä osa meni KKP:n ehdokkaalle Vihtorille.

Stogiksen osallistuminen elokuussa Gabriel Lavanchen hallitukseen ulkoministerinä ja korppien ankara hyökkäys sekä Liberaalia Edistyspuoluetta että Kansallisdemokraattista puoluetta vastaan lähensivät näitä kahta puoluetta. Lopulta oikeiston sisäisen taistelun rintamalinjat muuttuivat sellaisiksi, että vastatusten olivat LEP:in tukema KDP ja SP:n tukema KKP. Tämä johti SP:n luisumiseen kohti äärioikeistoa ja KDP:n linjan lähenemiseen kohti kansallisliberaalia keskustaa. KKP:n ja KDP:n kiistan ytimessä oli kysymys siitä, kumpi edusti IKP:n perintöä ja kumpi oli kyseisen puolueen laillinen seuraaja. Elokuun alussa perustettu oikeiston muodostama armeijan yksikkö HTJ-Suojeluskunta muuttui syyskuuhun mennessä oikeiston sisäisen valtataistelun kentäksi, kun korpit kieltäytyivät osallistumasta virallisesti kyseisen yksikön toimintaan ja Stogis syrjäytti SK:n johdossa SP:n mandaatilla olleen, mutta korppeihin loikanneen, Niittimiehen ottaen itse tämän paikan. SP:sta muutenkin liityttiin yhä enemmän korppeihin.

Oikeiston sisäinen taistelu oli kuumimmillaan syyskuussa 2009, kun KDP ilmoitti tukevansa LEP:in presidenttiehdokasta Avecia, jonka hallitukseen KDP:n edustajana tulikin lopulta Keijo Kemmanen. Syyskuussa KDP:n johtoon astuneen Rauhamäen kaudesta lähtien kuitenkin voidaan katsoa KDP:n aseman vakiintumisen alkaneen. Se onnistui säilyttämään paikkamääränsä viidessä edustajassa ja sillä oli vahva LEP liittolaisenaan.

Lokakuussa 2009 puolueen johtoon nousi Keijo Kemmanen ja tämän jälkeen ensimmäisenä ei-perustajajäsenenä Ollizu, jonka kaudesta voidaan katsoa KDP:n aseman normalisoitumisen alkaneen.

KDP nousee vaikeuksien kautta voittoon

KDP:n vaalimenestys parani lokakuusta alkaen. Lokakuun eduskuntavaaleissa puolue sai 7 paikkaa ja seuraavissa marraskuun vaaleissa peräti 8 paikkaa. Samaan aikaan korppien puhti alkoi loppua, kun Vihtori vetäytyi loka-marraskuun aikoihin lopullisesti pois pelistä. Marraskuun eduskuntavaaleissa korpit saivat enää 3 paikkaa.

Joulukuussa KDP:n puheenjohtajaksi nousi jälleen Stogis, joka oli aiemmin syksyllä ilmoittanut haluavansa johtaa puoluetta joulun aikoihin vielä kolmannen kerran. Ollizun aikana kansanedustajiksi oli noussut nuoria kansallisdemokraatteja, mutta nämä eivät olleet vielä valmiita puolueen johtoon. Näin ollen vanhan veteraanin valinta puheenjohtajaksi katsottiin tarpeelliseksi. Stogiksen kolmas puheenjohtajakausi myös pohjusti hänen tulevaa presidenttiehdokkuuttansa.

Joulukuun eduskuntavaalit ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat yhdessä tulevien presidentinvaalien kanssa "oikeiston sisällissodan" viimeinen näytös. Ollizu oli jättänyt puheenjohtajan paikalta väistyessään Stogikselle tiedonannon, jonka mukaan korpit haluaisivat neuvotella vaaliliitosta tulevissa eduskuntavaaleissa. Stogis suostui neuvotteluihin, jotka käytiin 22.12 vain pari päivää ennen ehdokasasettelun määräajan päättymistä. Korpit olisivat halunneet sitovia sopimuksia KDP:n listoilta vaaleihin lähtemisestä, mutta KDP:ta edustaneet Stogis ja Ollizu eivät tähän suostuneet. Stogis ilmoitti kertovansa KDP:n kannan vaaliyhteistyöhön seuraavana päivänä. Stogis kertoikin kielteisen kantansa seuraavan päivän iltana, jolloin ehdokasasettelulle ei ollut enää paljon aikaa. KKP joutui kiiresti kyhäämään vaaliliiton Sinisen Puolueen kanssa ja joutui muutenkin ehdokasasettelunsa kanssa ongelmiin. Tuloksena oli KDP:n vaalivoitto 8 paikalla ja SP/KKP:n vaalitappio SP:n saadessa kaksi paikkaa korppien jäädessä ilman paikkoja.

KDP:n kielteinen päätös aiheutti siis kilpailevien oikeistopuolueiden vaalitappion. Tämä päätös perustui niin jäsenistön pelkoon siitä, että korpit aikoisivat käyttää KDP:ta pelastuslauttanaan, kuin Stogiksen haluun pelata oikeiston välienselvittely loppuun. Korppien yli-innokkuus vaaleja edeltäneissä neuvotteluissa sekä omatoiminen asettuminen ehdolle KDP:n listoilta aiheuttivat KDP:ssa närää. Stogis halusi KDP:lle johtoaseman eSuomen oikeistossa sekä hankkia vahvemman aseman tulevia presidentinvaaleja varten, koska tiesi jo tuolloin saavansa LEP:in tuen taakseen.

Oikeiston sisäinen tilanne kärjistyi vaalien jälkeen, kun Stogis julkaisi voitonhuumassa artikkelin KDP – Tappioista voittoihin, jossa vaati SP:ta ja korppeja tunnustamaan KDP:n ensisijaisuuden oikeistossa. Artikkeli johti mediassa puoluerajat ylittävään laajenevaan väittelyyn, jonka päätteeksi korpit julistavat lopulta sodan "stogistista KDP:ta vastaan".

Tammikuun presidentinvaalissa tiivistyi jo syksyllä muodostuneet rintamajaot eSuomen politiikassa. Pääehdokkaat olivat Liberaalin Edistyspuolueen tukema KDP:n ehdokas Stogis ja Sinisen Puolueen sekä Kansallisen Korppipuolueen ehdokas Niittimies. Vastakkain olivat kansallisliberaali ja oikeistoradikaali vaaliliitto. Stogis voitti Niittimiehen äänin 284-202 saaden kaikista annetuista äänistä 46.48% Niittimiehen 33.06%.

6. tammikuuta 2010 aloitti toimintansa LEP:in ja KDP:n yhteishallitus, johon tuli kansallisen yhtenäisyyden hengessä myös yksi vasemmistolainen, apulaisssisäministeri Muffe42. Vain yksi ministeri, lähettiläsvastaava Ollizu, oli KDP:sta, mutta neljästä alivaltiosihteeristä kolme oli kansallisdemokraatteja. Hallitus jatkoi aiemman LEP:in hallitusten harjoittamalla keskustaoikeistolaisella linjalla. Hallituksen saavutuksiksi voidaan laskea Viroon aloitettu hyökkäys, bruttokansantuotteen kasvu ja eSuomen historian kirein maahanmuuttopolitiikka, jonka presidentti Stogis otti itse hoidettavakseen kieltäydyttyään nimittämästä uutta maahanmuuttoministeriä.

Vaalitulokset

Eduskuntavaalit

Kuukausi Edustajien määrä
Heinäkuu 2009 4 edustajaa
Elokuu 2009 5 edustajaa
Syyskuu 2009 3 edustajaa
Lokakuu 2009 7 edustajaa
Marraskuu 2009 8 edustajaa
Joulukuu 2009 7 edustajaa
Tammikuu 2010 7 edustajaa
Helmikuu 2010 9 edustajaa
Maaliskuu 2010 2 edustajaa
Huhtikuu 2010 9 edustajaa
Toukokuu 2010 7 edustajaa
Kesäkuu 2010 7 edustajaa
Heinäkuu 2010 5 edustajaa
Elokuu 2010 8 edustajaa
Syyskuu 2010 5 edustajaa
Lokakuu 2010 7 edustajaa
Marraskuu 2010 12 edustajaa
Joulukuu 2010 13 edustajaa
Tammikuu 2011 8 edustajaa
Helmikuu 2011 8 edustajaa
Maaliskuu 2011 8 edustajaa
Huhtikuu 2011 Ei vaaleja

Presidentinvaalit

Kuukausi Ehdokas Äänimäärä Sijoitus
Elokuu 2009 Stogis 73 ääntä Kolmas sija
Syyskuu 2009 LEP:n avec 293 ääntä Ensimmäinen sija
Lokakuu 2009 Ei ehdokasta
Marraskuu 2009 Ei ehdokasta
Joulukuu 2009 Stogis 79 ääntä Kolmas sija
Tammikuu 2010 Stogis 284 ääntä Ensimmäinen sija
Helmikuu 2010 Ollizu 47 ääntä Neljäs sija
Maaliskuu 2010 Herra Keisari 26 ääntä Neljäs sija
Huhtikuu 2010 Herra Keisari 39 ääntä Kolmas sija
Toukokuu 2010 SP:n TTi09 257 ääntä Toinen sija
Kesäkuu 2010 Ollizu 207 ääntä Ensimmäinen sija
Heinäkuu 2010 Kaarle Suuri 97 ääntä Toinen sija
Elokuu 2010 Ei ehdokasta
Syyskuu 2010 Kaarle Suuri 42 ääntä Kolmas sija
Lokakuu 2010 onnex 47 ääntä Toinen sija
Marraskuu 2010 onnex 30 ääntä Kolmas sija
Joulukuu 2010 onnex 141 ääntä Toinen sija
Tammikuu 2011 Zacharia Raven 42 ääntä Toinen sija
Helmikuu 2011 zRTx 105 ääntä Toinen sija
Maaliskuu 2011 Nupa Turtiainen 23 ääntä Neljäs sija
Huhtikuu 2011 Ei ehdokasta
Toukokuu 2011 erech 73 ääntä Toinen sija

Icon position party president.gif Puheenjohtajat

Aikajakso Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja
6. heinäkuu 2009 - 15. heinäkuu 2009 Noplamodo Rauhamaki
16. heinäkuu 2009 - 15. elokuu 2009 Stogis Rauhamaki
16. elokuu 2009 - 15. syyskuu 2009 Stogis Keijo Kemmanen
16. syyskuu 2009 - 15. lokakuu 2009 Rauhamaki Keijo Kemmanen
16. lokakuu 2009 - 15. marraskuu 2009 Keijo Kemmanen ollizu
16. marraskuu 2009 - 15. joulukuu 2009 ollizu rzgn
16. joulukuu 2009 - 15. tammikuu 2010 Stogis Kaarle Suuri
16. tammikuu 2010 - 15. helmikuu 2010 Kaarle Suuri Herra Keisari
16. helmikuu 2010 - 15. maaliskuu 2010 onnex Nupa Turtiainen
16. maaliskuu 2010 - 19. maaliskuu 2010 Herra Keisari Nupa Turtiainen
20. maaliskuu 2010 - 15. huhtikuu 2010 Rauhamaki Herra Keisari
16. huhtikuu 2010 - 15. toukokuu 2010 ollizu Kaarle Suuri
16. toukokuu 2010 - 15. kesäkuu 2010 Jem Rio onnex
16. kesäkuu 2010 - 15. heinäkuu 2010 Noplamodo Melmis
16. heinäkuu 2010 - 15. elokuu 2010 Herra Keisari Melmis
16. elokuu 2010 - 15. syyskyy 2010 Melmis Nupa Turtiainen
16. syyskyy 2010 - 15. lokakuu 2010 Kaarle Suuri Huligaaniperhonen
16. lokakuu 2010 - 15. marraskuu 2010 Huligaaniperhonen Nupa Turtiainen
16. marraskuu 2010 - 15. joulukuu 2010 Semmenti Kaarle Suuri
16. joulukuu 2010 - 15. tammikuu 2011 Zacharia Raven ollizu
16. tammikuu 2011 - 15. helmikuu 2011 Nupa Turtiainen Kaarle Suuri
16. helmikuu 2011 - 15. maaliskuu 2011 onnex Kaarle Suuri
16. maaliskuu 2011 - 15. huhtikuu 2011 Erius Melmis
16. huhtikuu 2011 - 15. toukokuu 2011 Erius onnex