Kammo22/Suomi
| Languages: |  |
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Contents
Kammo22
Sir Kammo22 oli eSuomalainen poliitikko, aatelismies, sotilas ja mediapersoona. Hän syntyi eMaailmaan tammikuun 10. päivä Länsi-Suomen lääniin. Kammo22 tunnettiin ennen kaikkea poliittisesta urastansa sekä kulttuurivaikuttamisestansa. 29. Joulukuuta 2009. Kammo sekä Engram katosivat mystisesti. Villit huhut kertovat Kammon lavastaneen oman kuolemansa ja muuttaneen Bahamasaarille viettämään makeaa elämää. Kammon perillinen Kammo XXIII on jatkanut edeltäjänsä työtä kulttuurin ja politiikan saralla.
Kammo22 tuli eLämänsä aikana valituksi eSuomen kongressiin yhteensä 11 kertaa - yhtäjaksoisesti aina helmikuusta joulukuuhun. Tämän lisäksi hän on toiminut lukuisten eri presidenttien hallituksissa. Kammo toimi myös yhden kauden Suomen suurimman puolueen, eli Liberaalin Edistyspuolueen puheenjohtajana.
Kesäkuun yhdentenätoista päivänä 2009 Kammo22 aateloitiin ja hän sai arvonimen Zemaglen Kenraalikuvernööri. Kammo kuitenkin menetti arvonimensä eSuomen menetettyä Zemgale myöhemmin käydyissä taisteluissa, mutta sai uuden arvonimen Presidentiltä ja hän on nykyään Eriuksen Ritarikunnan Toisen luokan E-Ristin Ritari.
Alkuajat
Kammon tarina alkoi Länsi-Suomesta, jonne hän tammikuisena aamuna syntyi. Hän seuraili eMaailman menoa ja aktivoitui nopeasti foorumeilla. Työkseensä hän valitsi rakennusalan. Yksi Kammon alkuaikojen merkittävimmistä teoista oli oman lehden, Kammopaperin perustaminen. Lehti aloitti pienimuotoisena, lähinnä uutisia kertovana, mutta muokkautui myöhemmin erääksi eSuomen luetuimmista ja tunnetuimmista lehdistä.
Puolueeksensa Kammo valitsi alunperin Suomen Sosialistisen Puolueen, mutta siirtyi jo parin vuorokauden jälkeen Liberaalin Edistyspuolueen riveihin, jossa vietti suurimman osan elämästään. Myöhemmin hänet on nähty jäsenenä myös ainakin Svensk-Finska Rattvisepartietissa ja Suomen Punaisessa Puolueessa, joka jäi hänen viimeiseski puolueekseen.
Tammikuisissa eduskuntavaaleissa Kammo oli mukana operaatiossa, jonka tarkoitus oli pelastaa Norja goonaamiselta. Käytyään Nord-Norgessa äänestämässä, hän muutti Lapin lääniin.
Helmikuussa Kammo oli muuttanut Ouluun, josta pyrki ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Äänisaalis olikin peräti 13 ääntä, joiden turvin Kammo oli lääninsä ylivoimainen ääniharava. Samasta läänistä pyrkivät ensikertaa kongressiin myös kaksi muuta tulevaa kuuluisuutta: Valdemar Bogeberg sekä Viljami Koho.
Myöhemmät vaiheet
Kongressikaudellansa Kammo22 osallistui keskusteluun ja päätöksentekoon taitojensa mukaisesti. Eduskuntaa jossa hän oli mukana kutsuttiin "kaikkien aikojen riitaisimmaksi". Kammo22 päätti muuttaa Itä-Suomeen, josta asettui ehdolle jatkokaudelle. Tälläkertaa menestys oli vaatimattomampaa, mutta hän pääsi silti jatkamaan poliittista uraansa. Kyseistä eduskuntaa kutsutaan "Kaikkien aikojen laiskimmaksi".
Hallituspaikka aukenee
Kammo myös jatkoi Kammopaperin kirjoittamista ja lehti saikin myönteistä palautetta. Hän myös aloitti kirjoittamaan jatkosarjaa "Kuka murhasi Kreivi Schaumanin?, joka julkaistiin viidessä osassa. Jatkotarina sai erittäin myönteistä palautetta ja lehden tilaajamäärä kasvoi. Tarina sai jatkoksensa uuden Kourallinen markkoja nimisen lännenseikkailun. Tässä tarinassa esiintyi myös presidenttiehdokas Simppa.
Simppa ottikin myöhemmin yhteyttä Kammoon ja tiedusteli tämän halukkaatta tiedotusministerin työhön. Kammo uskoi Simpan häviävän vaalit ja suostui työhön. Kaikkien yllätykseksi Simppa kuitenkin voitti vastaehdokkaansa Gabriel Lavanchen, ja näin Kammosta tuli tiedotusministeri.
Simpan epäaktiivisuuden takia hänen kautensa lopulla julistettiin poikkeushallitus, jossa Kammo jatkoi tiedotusministerin töitänsä.
Kolmanelle kongressikaudelleensa Kammo pääsi niin ikään Itä-Suomesta. Tällä kertaa hän kuitenkin joutui jännittämään tosissaan läpipääsyänsä. Gooniuhan takia vaaleissa oli ennätysmäärä osaanottajia ja Kammo oli erittäin lähellä pudota. LEP:n PJ Engram kuitenkin uhrasi oman äänensä ja sai vielä kaksi minuuttia ennen vaalien umpeutumista houkuteltua erään puolueen jäsenen äänestämään Kammoa.
Toiminta Kulttuuri- ja Urheiluministerinä
Kolmannella kaudellansa EK:ssa Kammo jatkoi työtänsä politiikan parissa.Hupiministeriön toiminnassa alusta asti aktiivisesti mukana ollut Kammo sai Jam Tzun jäätyä virastaan eläkkeelle paikan Kulttuuri- ja Urheiluministerinä Engramin hallituksessa. Työssä oli Kammon lisäksi myös Viljami Koho. HM järjestikin kaudella paljon erilaisia aktiviteetteja mm. shakkiturnauksen, sekä foorumigaalan. Kausi loppui kuitenkin pienimuotoiseen kohuun, kun Kammo22 löi Vilhelmi Kanervikkolan kanssa puolivirallisesti vetoa ministerin paikastansa. Kammo hävisi vedon ja luovutti Kulttuuri- ja Urheiluministerin paikkansa Kanervikolle - noin kaksi päivää ennen kuin hänen kautensa olisi loppunut. Kanervikosta tuli näin SSP:n ensimmäinen ministeri. Kanervikko sai myöhemmin jatkopestin hallituksessa Jorma Ollilan nimittäessä hänet tiedotusministerikseen. Kammo puolestaan aloitti pitkäksi venyneen uransa hallituksen lähettiläsvastaavana.
Liberaalin Edityspuolueen puheenjohtajana
Engramin jäätyä pois Liberaalin Edityspuolueen puheenjohtajan työstä, hän ehdotti virkaa Kammolle. Tämä asettuikin ehdolle ja oltuaan ainut hakija, hän myös sai paikan.
Neljännelle kaudellansa eduskuntaan Kammo pääsi Ahvenamaalta. Hän sai peräti 18 ääntä ja oli vaalien kolmanneksi eniten ääniä saanut. Vaalit menivät Kammon johtaman LEP:n osalta muutenkin erinomaisesti ja puolue sai peräti 35% koko eduskunnan paikoista. Kammo22 ei kuitenkaan halunnut ryhtyä kilpailemaan Presidentin paikasta, vaan nimitti ehdokkkaaksi Jorma Ollilan. Presidentinvaaleissa Liberaalien ehdokas Jorma Ollila pärjäsikin hyvin, voittaen kaikki vastaehdokaansa. Jorma Ollila myös luotti Kammon taitoihin, antaen tälle lähettiläsvastaavan työn ja jo kolmannen perättäisen paikan hallituksessa.
11. 6. 2008. Suomi sai valloitettua Latvialta Zemgalen alueen. Kammo22 sai eduskunnan ja Presidentin suostumuksella itselleen aatelisarvon ensimmäiseä suomalaisena (kenties itse Erwin Schaumania lukuunottamatta.) Jorma Ollila antoi Vilhelmi Kanervikkolalle Paavin oikeudet ja tämä kastoi Kammon juhlallisessa seremoniassa Zemaglen Kenraalikuvernööriksi.
Myöhemmin Kammo22 valittiin eduskuntaan 11 kertaa peräkkäin. Hän toimi viidesti lähettiläsvastaavana, kolmesti urheiluministerinä ja kerran tiedotusministerinä. Näiden lisäksi hän oli Intian lähettiläs ja entinen Hätäisen Toiminnan Joukkojen komppanianpäällikkö.
Kammopaperi
Kammo22 on tunnettu kenties parhaiten juuri Kammopaperin päätoimittajan työstänsä. Lehti aloitti pienimuotoisena, lähinnä ajankohtaisia asiota käsittelevänä lehtisenä. Eniten postiivista palautetta artikkelit saivat niiden lopussa olleista lyhyistä puujalkavitseistä, joista osa painui kansan mieleen. Lehti alkoi myös julkaisemaan selostusta Kesperin pyörittämästä, sittemmin jo päättyneestä Diplomacy- pelistä, johon Kammo22 osallistui.
Lehden viides numero oli erikoisnumero, jonka aiheet olivat tekaistuja huumoripläjäyksiä. Tässä vaiheessa Kammopaperilla oli jo lähemmäs parikymmentä tilaajaa, mikä siihen maailman aikaa oli jo onnistunut saavutus.
Lehden varsinainen läpimurto tapahtui, kun siinä alettiin julkaisemaan salapoliisitarinaa "Kuka murhasi Kreivi Schaumanin?". Tarina kertoi mestarietsivä Hercule Kammoirotin yrityksestä ratkaista Keivi Schaumanin murha. Tarinassa, jossa esiintyi useita eSuomen tunnetuja persoonia, oli mukana myös kilpailu. Lukijat saivat yrittää arvata murhaajan henkilöllisyyttä. Kukaan ei kuitenkaan onnistunut samaan syylllisen identiteettiä selvile, ennen kuin murhaajaksi lopulta viimeisessä osassa paljastui sisäministeri Engram.
Ensimmäisen jatkotarinan loputtua järjestettiin foorumiäänestys, joss kyseltiin seuraavan seikkailun genreä. Voittajaksi selvityi western. "Kourallinen markkoja" oli kuusiosainen seikkailu, joka kertoi Jack McKammon aarteenetsinnästä. Seikkailu keräsi lisää tilaajia, joita Kammopaperilla oli nyt jo useita kymmeniä.
Seikkailujen välissä julkaistiin myös eSuomen ensimmäisen ja ainoan bändin Kammo and the Leavingsin tuotantoa, sekä tavallisia numeroita. Kymmenes numero oli lehden toinen hupailunumero.
Jatkotarina"trilogian" päättävä seikkailu oli kauhutarina "Elävien LEPiläisten yö", joka sai vielä edeltäjiäänkin suuremmat kehut. Tarinan päähenkilönä oli Arnold Kammonegger. Kammoneggeristä, tai -niggeristä kehketyikin Kammolle lempinimi. Trilogia on saanut kuitenkin jo myöhemmin jatkokseen uudet kolme tarinaa: "Ere Warsin", "James Kammon ja Kultabugin", sekä "Pelastakaa Kenttämarsalkka nantonin".
Lehti julkaisi Kammon ollessa LEP:n puheenjohtaja myös joitain [LEP TIEDOTTAA]- artikkeleita.
Kammopaperi saavutti kuudentena suomalaisena lehtenä sadan tilaajan rajan lehden viidennellätoista painoksella, joka oli kolmas juhlanumero. Nykyään Kammopaperi on eräs eSuomen tunnetuimpia lehtiä ja tilatuimpia lehtiä. Numeroita ilmestyi yhteensä 67. kappaletta ja tilaajamäärä oli parhaimmillaan yli 600.
Kulttuurityö
Kammo22 oli eräs eSuomen tunnetuimpia kulttuurivaikuttajia. Kammopaperin tarinoiden lisäksi hän oli luomassa eSuomalaista kulttuuria muun muassa Veikkausliigan hallituksen puheenjohtajana, sekä pelaajana. Hän on myös ollut mukana useiden HM-aktiviteettien järjestämisessä.
Kammo22 äänestetiin taannoin eSuomen mediaseksikkäimäksi henkilöksi ja myöhemmin myös mukavimmaksi, hauskimmaksi, aktiivisimmaksi ja parhaaksi kirjoittajaksi.
Veikkausliigan jalkapallotoiminta
Kammo22 osallistui eSuomalaisen jalkapalloliigan toimintaan ensiksi Hupiveikkojen pelaajana ja sittemmin myös liigahallituksen puheenjohtajana. Ensimmäisellä kaudellaan HV:n paidassa Kammo sai surullisenkuuluisan maineen liigan yhtenä huonoimmista pelaajista. Hyökkääjän tehot olivat kauden päätteeksi masentavat 0+0. Hupiveikkojen joukkue ei pystynyt koko kauden aikana saamaan pisteen pistettä, eikä edes avaamaan maalitiliään.
Ote Viljami Kohon selostuksesta ottelussa Punakone-HV:
| “ KAMMO ON LÄPI! MUTTA EI! Mies on täysin saamaton surkimus. Jo 3 läpiajoa, eikä yhtään maalia. Miksi hänet on edes päästetty kentälle? Varmaankin selostajaa huvittamaan -- KAMMO ON LÄPI! EIKÄ TAASKAAN! MIES ON TÄYSI TUNARI! 4 läpiajoa, ja aina löysä maaveto maalivahdille! ” |
Kammo kuitenkin valittiin seuraavalle kaudelle liigahallituksen puheenjohtajaksi. Hän myös allekirjoitti jatkosopimuksen HV:n kanssa, mutta ei loukkaantumisten takia päässyt juurikaan kentälle toisen kauden aikana.
Hupiministeriön toiminta
Kammo22 oli alusta asti mukana Hupiministeriön toiminnasa. Ensiksi Kesperin ja sittemmin Jam Tzun kausilla. Lopulta Engramin noustua Presidentiksi ja Jam Tzun jättäydyttyä virasta, Kammo nousi Kulttuuri- ja Urheiluministeriksi yhdessä Viljami Kohon kanssa. Gabriel Lavanchen kaudella Kammo jatkoi hupiministerinä, mutta kesken kauden tapahtui skandaalinomainen hupiministeriön kassan - sekä samalla koko organisaation - ryöstö. Kammoa syytettiin kassan varastamisesta, mutta lopulta oikeuskansleri Sossu vapautti Kammon syytöksistä todisteiden puutteen takia. Kyseinen raharyöstö säilyi pitkään eSuomen rikoshistorian ainoana selvittämättömänä tapauksena, kunnes kuukausia myöhemmin varastettu organisaatio julkaisi ivallisen artikkelin, jossa mainostettiin keksittyä kilpailua. Artikkelin kirjoittaja jäljitettiin ja eduskunta tuomitsi JokkeTn syylliseksi ryöstöön ja Kammon maine palautettiin. Sittemmin Kammo toimi vielä Kuhaan hallituksen urheiluministerinä, hoitaen samalla myös lähettiläsvastaavaan töitä.
Kammo and the Leavings
Maaliskuun 2009 presidentinvaaleissa ehdokkaina olivat Okkius Pyromanius sekä Engram. Vaalipäivänä Kammopaperissa julkaistiin eSuomen ensimmäisen bändin, Kammo and the Leavingsin ensimmäinen hengentuote: Poika nimeltä Okkius. Laulu kertoi Okkiuksen vaalikamppailusta ja siitä, kuinka tämä oli muuttanut ennen vaaleja Red Jihadista LEPin leiriin.
Laulu sai myönteistä palautetta ja ei kestänyt kauaakaan kun bändi jo julkaisi samassa lehdessä uusimman C-kasettinsa sanoitukset. Kappaleet olivat "Sodanhaluinen" ja "Pojat Sotimaan" Myöhemmin yhtye on tehnyt useampiakin, ei kuitenkaan niin menestyneitä, kappaleita mm. presidenteistä, kuten "Herra Schauman", "Simppa-aasi", "Onnellinen Engram" sekä "Jorma on kai paras pressa".
Kammo and the Leavings osallistui Moerrizin järjestämään bändikilpailuun ikivihreällä kappaleellaan "Poika nimeltä Okkius" ja sijoittui loppukilpailun toiseksi, häviten kuitenkin reilusti Simpan voittavalle kappaleelle "Aikuinen aasi". Hupiministrriön laulukisassa kappale Zemgalen aroilla toi bändille kolmannen sijan.
|
9x Hard Worker |
|
11x Congress Member |
|
3x Super Soldier |
